Takana on nyt kolmas inseminaatio. Siitä tulee huomenna kaksi viikkoa, ja lääkärin mukaan testin voisi tehdä huomenna. No, tein sen jo tänään. Tuloksen varmaan voi arvata.. Olisihan se ollut melko klisee tuoda onnenkyyneleet silmissä pissaista mutta positiivista tikkua miehelle aamupalapöytään. Se olisi ensimmäinen Isänpäivä isänä. Mies olisi kysynyt, mitä se tarkoittaa, vaikka olisi kyllä tiennyt itsekin. Yksi viiva, ei raskaana, kaksi viivaa, raskaana. Olisin vastannut itkien, se on positiivinen. Mies olisi napannut syliin ja pyörittänyt minua. Nauraisimme. Kertoisimme varmaan heti isovanhemmillekkin. Päivän visiittien jälkeen olisimme miettineet sukupuolta, nimiä, harrastuksia, miten kukin lemmikeistämme siihen suhtautuu, kuka hemmottelee piloille, kuka on se pahis joka pitää aina kuria. Nauraisimme lisää. Vihdoin voisimme ostaa ne pienet tossut kenkäkaupasta ja pieniä vaatteita.

Soittaisin myös hyvälle ystävälleni ja kertoisin ettei hän voi uskoa mitä on tapahtunut. Hän olisi innoissaan ja onnittelisi. Puhuisimme hänen lapsensa vanhoista vaunuista joita saisin lainata. Vaunujen vuorissa on vaaleanpunaista jos vauva olisikin poika, mutta ei minua haittaisi. Hän vielä muistelisi niitä aikoja kun hänellä ilmestyi testiin ne kaksi viivaa, mikä tunne... ja vastaisin, tiedän. Nyt vihdoin tietäisin.

Koska elämä ei ole elokuvaa, jota katsoessa suupielet nousevat väkisinkin ylöspäin ja silmät kostuvat liikutuksesta, tälläkään kertaa unelma ei toteutunut. Vielä. Voi olla että kuukautiset eivät ala tällä kertaa. Ehkä tein testiin liian aikaisin. Siihen ei tullut kyllä haluan vaaleaakaan viivaa. Välillä ajattelen että näissä testeissä on vain valmistevika. Toisille tulee kaksi viivaa, selkeitä tai haaleita. Nehän on vain halpoja liuskatestejä joista on saattanut jo päiväyskin mennä. Yrittämisaikana ei ole tarvinnut tehdä montaa testiä koska kuukautiset ovat kellontarkasti aina tulleet, viimeaikoina joskus jopa viikkoa etukäteen.

Mieheltäni haluaisin vaan pyytää anteeksi. Anteeksi etten vieläkään voinut antaa lupausta lapsesta. Lupaan vain sen, että se aika tulee vielä. Teen kaikkeni sen eteen ja uskon sen vielä onnistuvan. Alkuviikosta soitan lääkäriin ja varaan ajan varhaisraskauden ultraan tai koeputkihedelmöityksen esikäynnille. Toivon ensimmäistä vaihtoehtoa, todella paljon. Jälkimmäinen vaihtoehto tuo silti toivoa.

En toivota hyvää Isänpäivää kaikille iseille  ja erityisesti omalleni, koska maailmassa on niin paljon huonoja ja välinpitämättömiä isiä, jotka eivät ymmärrä miten etuoikeutettuja ovat. Toivotan hyvää Isänpäivää niille isille, jotka rakastavat ja kunnioittavat lapsiaan ja arvostavat yhteisiä hetkiä niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen. Ja voimia niille jotka toivovat omaa lasta.